lauantai 6. elokuuta 2011

On the floor

Jääny kirjottelu vähemmälle, on nää viimiset lomapäivät vieny voiton blogin kirjottelusta :) mitään erikoista ei silti oo tapahtunut, maanantaina alko ratsastustunnit ! Hyvin meni, tuli vaa selkä ja vatsalihakset kipeeks, huomas, et kyl niitäki ois voinu täs syömisen sijaan treenailla.. Tiistaina olin tallilla, keskiviikon chillailin jossain, ja torstaina vein kirppispöydälle tavarat. Saa nyt nähä tuleeko sitä rahaa vai ei..
En oikeesti muista mitä tein viime viikon ! Eilisen olin Teijol Lassin kans uimassa ja mammalla, ja sit vähän hiustenlaittoa illal :) Niistäki vois sitä kuvaa ottaa.. Mut tosiaan kuvia ei paljon ole, ku en oo jaksanu ottaa, ja ne vähäsetki kuvat ei oo oikee esiintymiskelpoisia.


Päätä särkee ja jotenki mitäänsaamaton olo. Tuntuu et täs iäs vaa on tarrautuneena johonki isoon massaan, joskus se massa saattaa liikahtaa nii arvaamattomasti, et heikoimmat yksilöt tippuu pois, ei kestä vaikeuksia ja alamäkiä. Sitkeimmät, rohkeimmat, vahvimmat, itsepintaisimmat ja onnekkaimmat pystyvät pitämään massasta kiinni siihen asti, että on aika tarttua uuteen massaan, aloittaa uusien alamäkien ja vaikeuksien voittaminen ja suorittaminen. Ensimmäinen koetus on jo silloin, kun olet saanut alkusi. Olet ollut nopein uimari äitisi sisällä.
Siirrytään koulupakkoiästä lukioihin, ammattikouluihin. Niiden jälkeen pieniä ihmisriepuja roikotetaan vielä lisää, työvaikeudet ja perheestä huolehtimiset täyttävät mielen, päivät on pärjättävä parin tunnin pikkutunneilla nukutuilla unilla. Vasta sitten massa hiljentää vauhtiaan, on eläkeikä. Silloinkin on huolehdittava ties mistä, mutta olo on silti helpottunut. Vauva-ikä ja vanhuus ovat hyvin samankaltaisia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti