Keep smiling, because life is a beautiful thing and there is so much to smile about.

Mulla on ollu kauhee ahdistusitkupotkuraivari tän blogin ja muutenkin koko elämän kanssa nyt parin viikon ajan. En saa millään tästä ulkoasusta sellasta että tykkäisin tästä, okei, nyt sain ton ihan kivan bannerin tohon keskelle. Ja muutin taas tän nimen, ja nyt se saa pysyä RosaRiittaEmiliana. Mutta ois kiva kuulla myös teiltä et mitä te tykkäätte ylipäätänsä tästä koko blogin ulkoasusta, fontista, bannerista, nimestä ja muutenkin asettelusta?

Toinen ahdistaja on lukio. Vaikka en jaksa tunneilla aina keskittyä sitä sataa prosenttia koko puolentoistatunnin ajan, mut valtaa aina kotiin tultua järjetön väsymys. Viekö koulu ihan oikeesti noin paljon voimia? Vaan siellä istuminen ja opiskeleminen? Lukiota on ollut kesän jälkeen nyt kolme viikkoa, ja lähes joka päivä oon tullu suoraan kotiin, avannut koneen, tehnyt läksyjä siinä pitkin iltaa ja vaan makoillut. Mulla ei riitä energiaa muuhun. Jos mieleen tulee esimerkiksi huoneen siivous, mietin aina, että jos huomenna sitten. Se huominen on näköjään venähtänyt viikoksi.

Muutenkin koko elämä taitaa nyt olla ihan sekaisin ja jotenkin tuntuu että tää on taas tätä muutoksen aikaa. Oon katellu salon asuntotarjontaa ja saanut päähäni säästösuunnitelman, että pääsen muuttamaan yksin. Taas kun ajattelen koko asiaa, maha on täynnä pikkuperhosia ja mietin jo sisustustavaroita ja niitä iltoja kun voi nukahtaa pelkkään hiljaisuuteen..... Toisaalta pelottaa koko ajatus muuttaa pois valmiin lämpimän ruoan, perheen ja tän turvallisen kodin keskeltä. No, ehkä kesän lopulla sitten.

Ja ainiin, mulla ei oo enää mitään ideaa mitä näihin postauksiin kirjottelisin. Tuijotan tyhjää ruutua ja lopulta annan sormien naputella tekstiä monen monta riviä, mutta en mä halua pelkästään tällaista kirjoittaa. Ehkä pieni aikalisä olisi täälläkin tarpeen, mutta katsotaan nyt. Tuun tänne kuitenkin taas viikonloppuna, tiedän sen :) Ja se vielä, että vaikka makaan lahnana kaikki arki-illat kotona enkä oikein jaksa lähteä minnekkään muualle kuin harkkoihin tai valmennukseen, mun viikonloput on niin täynnä, että ehkä se ei haittaa. Huomennakin ois tiedossa trio-synttäripippalot ja lauantainakin todennäköisesti juhlitaan ja nähään kavereita, joten ehkä nää lukiopäivänjälkeiset laiskottelut on sallittuja :) Ehkä kaikki on vaan jotain syysväsymystä, joka ei ainakaan parane tällä valittamisella kaikesta. Tähän taitaa auttaa vaan positiiviset ajatukset, iso kaakaomuki, sen saamarin huoneensiivouksen toteutus vielä tänä iltana ja pikku päiväunet, ja ehkä vielä pikkulenkki. Heippahei :)