Everybody's got a dark side, can you love mine?

Joku on varmaan huomannut uuden bannerin, jota en taaskaan saanut keskelle enkä tarpeeksi suureksi. Lisäksi täällä on taas ollut ihan hiljaista viikon ajan, josta syytän vain ja ainoastaan itseäni. Ensimmäinen lukioviikko toiselta vuodelta on ohi, ja mä oon niin väsynyt, et joka kerta ku oon tullut koulusta kotiin, on vaan tehnyt mieli kaatua sänkyyn ja olla tekemättä mitään... Viikonloppu tuli juuri oikeaan aikaan!

Psykologian tunnilla juteltiin siitä, miten eka viikko vie kaikki voimat ja iltaisin ei kannata tehdä mitään ylimääräistä. Kannattaa vaan hoitaa läksyt heti alta pois, perua turhat tapaamiset, varata pari hyvää kirjaa ja nauttia vielä auringosta kun sitä riittää. Olen keksinyt jostain sisältä voimia (ihme kyllä) lenkkeilyyn, katusählyyn, treeneihin, kavereiden näkemiseen ja tulevaisuuden pohtimiseen. Uni tulee aina kesken mun sekavien ajatusten siitä, mihin mä oikeasti haen lukion jälkeen. Nyt olisi vielä hyvin aikaa vaihtaa ensi jaksojen kursseja yhteiskuntaoppiin, ruotsiin ja englantiin ja hankkia sitä oppimismotivaatiota vielä jostain, jos todellakin haluan pyrkiä poliisikouluun saadessani lakin päähän. Poliisin työtä ja virka-asua ajatellessani mahanpohjassa alkaa kutkuttaa, se tuntuu ykkösvaihtoehdolta. Mutta myös sosiaali- ja terveysala vetää mua puoleensa. Jossain vaiheessa olin jo lopettamassa lukionkin kesken ja ajattelin käydä vaan joka päivä töissä, mutta lukion hoidan alta pois ja sitten on välivuoden aika. Mulla ois kaksi 200-sivuista opasta luettavana siitä, mihin lukion jälkeen, mutta ehkä luen ne viikon päästä. Tai ensi kesänä.

Viikon aikana on tapahtunut vaikka mitä. Viime vuosi oli yhtä riitelyä tärkeän ihmisen kanssa, mutta tämä vuosi on ollut erilainen: en ole kertaakaan riidellyt hyvän kaverin kanssa kauempaa kuin korkeintaan päivän. Paitsi nyt. Oli kamalaa huomata taas ne ristiriitaiset tunteet, kun haluaa satuttaa sanoilla toista, mutta toisaalta kysyä molemmilta, mistä me oikein riidellään. Nyt kaikki alkaa taas näyttää normaalilta, ja hyvä niin, että saan ehkä hieman paremmat yöunet ensi yönä.

Mietin kauan, julkaisenko edes tätä, koska tuntuu hassulta kirjoittaa henkilökohtaisia ongelmia ja juttuja postaukseksi. Tässä ei taida olla mitään kunnon ideaakaan, mutta oli pakko päästä kertomaan jonnekkin tämän hetken fiiliksiä - ja koska mua ei oo näkyny blogin puolella vähään aikaan, päätin tulla tänne. En tiedä jaksaako kukaan edes lukea tätä, mutta pääasia, että voin itse palata tähän ehkä kuukauden, ehkä vuoden päästä. Hauskaa ensimmäistä viikonloppua kaikille, missä ikinä viiletättekin :)