Keep smiling, because life is a beautiful thing and there is so much to smile about.

Mulla on ollu kauhee ahdistusitkupotkuraivari tän blogin ja muutenkin koko elämän kanssa nyt parin viikon ajan. En saa millään tästä ulkoasusta sellasta että tykkäisin tästä, okei, nyt sain ton ihan kivan bannerin tohon keskelle. Ja muutin taas tän nimen, ja nyt se saa pysyä RosaRiittaEmiliana. Mutta ois kiva kuulla myös teiltä et mitä te tykkäätte ylipäätänsä tästä koko blogin ulkoasusta, fontista, bannerista, nimestä ja muutenkin asettelusta?

Toinen ahdistaja on lukio. Vaikka en jaksa tunneilla aina keskittyä sitä sataa prosenttia koko puolentoistatunnin ajan, mut valtaa aina kotiin tultua järjetön väsymys. Viekö koulu ihan oikeesti noin paljon voimia? Vaan siellä istuminen ja opiskeleminen? Lukiota on ollut kesän jälkeen nyt kolme viikkoa, ja lähes joka päivä oon tullu suoraan kotiin, avannut koneen, tehnyt läksyjä siinä pitkin iltaa ja vaan makoillut. Mulla ei riitä energiaa muuhun. Jos mieleen tulee esimerkiksi huoneen siivous, mietin aina, että jos huomenna sitten. Se huominen on näköjään venähtänyt viikoksi.

Muutenkin koko elämä taitaa nyt olla ihan sekaisin ja jotenkin tuntuu että tää on taas tätä muutoksen aikaa. Oon katellu salon asuntotarjontaa ja saanut päähäni säästösuunnitelman, että pääsen muuttamaan yksin. Taas kun ajattelen koko asiaa, maha on täynnä pikkuperhosia ja mietin jo sisustustavaroita ja niitä iltoja kun voi nukahtaa pelkkään hiljaisuuteen..... Toisaalta pelottaa koko ajatus muuttaa pois valmiin lämpimän ruoan, perheen ja tän turvallisen kodin keskeltä. No, ehkä kesän lopulla sitten.

Ja ainiin, mulla ei oo enää mitään ideaa mitä näihin postauksiin kirjottelisin. Tuijotan tyhjää ruutua ja lopulta annan sormien naputella tekstiä monen monta riviä, mutta en mä halua pelkästään tällaista kirjoittaa. Ehkä pieni aikalisä olisi täälläkin tarpeen, mutta katsotaan nyt. Tuun tänne kuitenkin taas viikonloppuna, tiedän sen :) Ja se vielä, että vaikka makaan lahnana kaikki arki-illat kotona enkä oikein jaksa lähteä minnekkään muualle kuin harkkoihin tai valmennukseen, mun viikonloput on niin täynnä, että ehkä se ei haittaa. Huomennakin ois tiedossa trio-synttäripippalot ja lauantainakin todennäköisesti juhlitaan ja nähään kavereita, joten ehkä nää lukiopäivänjälkeiset laiskottelut on sallittuja :) Ehkä kaikki on vaan jotain syysväsymystä, joka ei ainakaan parane tällä valittamisella kaikesta. Tähän taitaa auttaa vaan positiiviset ajatukset, iso kaakaomuki, sen saamarin huoneensiivouksen toteutus vielä tänä iltana ja pikku päiväunet, ja ehkä vielä pikkulenkki. Heippahei :)

We don't need wings to fly, just take my hand

Miksi vuokra-asunnotkin on niin kalliita? Miksi kynsilakka kuluu aina niin nopeasti? Miksi bb on niiiiin turha ohjelma mutta silti sitä tulee joka ilta katsottua? Miksi päivät menee nykyään niin nopeasti? Miksi englannin tunnilla menee aina silmät kiinni ja meinaa nukahtaa? Miksi justin bieberin uudet kappaleet on niin hyviä? Miksi suunnitelmilla on aina tapana romuttautua jollain tavalla? Miksi tuntuu aina kivalta ottaa uusi hammasharja käyttöön? Miksi en hakenut vaihtoon täksi vuodeksi? Miksi aina viikonloppuisin sataa? Miksi aikaa tuntuu joskus olevan liian vähän mutta joskus sitä on ihan liikaa? Miksi ihmiset eroavat nykyään niin helposti? Miksi en oo saanut aikaiseksi siivottua huonetta koko viikkoon? Miksi ryhmänohjaus on aina torstaisin 9.30 - 10 kun mun tunnit alkais vasta 12.15? Miksi mulla on huono olo? Miksi miksi miksi miksi............ Kaikkea sitä ehtiikään miettiä yhden viikon aikana, vaikkei saa kuitenkaan tehtyä mitään.

200. postaus!

pääkallosormus glitter

korvikset glitter (<3) ja tuubihuivi glitter

kynsilakat H&M (vihreä mammalta virosta) + lila neule H&M

mintunvihreä pitkähihainen pitsipaita H&M

neule H&M (<3)

200 postaus ja ei mitään sanottavaa. Ihan hullua et oon kirjotellu täällä näin monta postausta! Tänkin piti olla joku erikoispostaus, mut jos vaikka huomenna kuvailisin tuolla ulkona pikku videon teille. Tässä kuiteskin jotai viime viikkojen ostoksia joista kaikista oon tykänny vaikka olikin vähän heräteostoksia kaikki:)

Mulla ois vaikka mitä kerrottavaa viikonlopun karjaareissusta, sateen määrästä, autokänneistä, yöpiuhoista, abc reissuista ja vaikka mistä, mutta nyt mua taitaa kutsua unen saaret tuolla jossain kaukana. Palaillaan huomenna, mörjestääää:)

Legend says, when you can't sleep at night, it's because you're awake in someone else's dream.

Ihanaa, kokeilin picmonkeytä ja taidan muokata sillä tästä eteenpäin kaikki kuvat :) tosi nopeeta ja yksinkertasta ja mun mielestä ainaki paljon paremmat toiminnot ku picasassa! Jotkut kuvista on ehkä vähän ylimuokattuja, mut innostuin liikaa!

Mut on vallanu varmaan joku syysuupumus, kesä ja lomailu vaihtui koulunkäyntiin ja kokoajan on jotain mitä pitäisi tehdä. Yritän aina löytää motivaatioita yksinkertaisiin läksyihinkin milloin mistäkin: lenkkeilystä, päikkärien nukkumisesta, ihan mistä vaan... Tuntuu että laistan kaikista vastuista ja löydän aina itteni tekemästä jotain muuta kuin sitä mitä pitäisi. Nyt ois oikeesti aika ryhdistäytyä, ja ehkä se tästä, viikonloppuna nukun univelat pois ja alotan reippaamman arjen :)

Mun päivät on menny aika samaa rataa, lukiolla, lenkeillä, kaupungilla, kavereiden kanssa, treeneissä tai tekemässä läksyjä. Konettakaan en ole kunnolla saanut avatuksi, mutta tänään en oo sitte muuta tehnykkään.. Huomenna ois suuntana karjaa ellenin kanssa suoraan koulusta!

life ain't always what you think it ought to be, no

Toinen syvällinen postaus heti perään, en vaan voi olla jakamatta ajatuksia luettuani tämän ja katsottuani tämän. En tiedä mikä tossa tekstissä ja videossa kolahti, löysin ne ihan sattumalta ja en voinut muuta kuin liikuttua. Menin aika sanattomaksi, ja sai mut miettimään asioita todella paljon.

Mua on aina liikuttanut lasten onnettomuudet ja kaikki lapsiin kohdistuva väkivalta. Juuri tänkin takia mun tuleva työ liittyy lapsiin, niiden auttamiseen, niistä huolehtimiseen tai niiden olojen parantamiseen. Nähdessäni esimerkiksi pienen lapsen seisovan eksyneen näköisenä yksin keskellä hälinää täynnä olevaa kauppakeskusta saa sisälläni liikahtamaan jotakin, ja tulee tarve mennä kysymään, onko kaikki okei. Mulla on aina ollut tarve auttaa pikkulapsia, halu tehdä jotain pientä, joka kuitenkin on pienelle lapselle todella suuren hymyn tuottaja. Olen aina tullut pienten lasten kanssa paremmin toimeen kuin aikuisten kanssa.

Coblen perheen tarinaa lukiessani aloin myös uskoa enemmän ihmeisiin. Vain vuosi kului aikaa kahden tytön ja yhden pojan hengen vaatineesta kolarista, kun lapsien äiti synnytti kolmoset. Kaksi tyttöä ja yhden pojan.

Olen oppinut viime vuosina uskomaan, että aivan kaikella, mitä tapahtuu, on tarkoitus. Oli se sitten suurta tai pientä, se merkitsee aina jotain jossakin. Vain yksi perhosen siivenisku Suomessa voi aiheuttaa tsunamin Kiinassa. Ja kun kaikki lapsensa menettäneet vanhemmat ovat epätoivon partaalla eivätkä tiedä, miten jatkaisivat elämäänsä talon täyttyessä hiljaisuudesta, syntyy kolme uutta elämää - ei korvaamaan menehtyneitä lapsia, vaan korvaamaan sitä tyhjyyttä. Kaipuu säilyy aina, mutta elämää voi silti jatkaa eteenpäin.

Ja vaikka minä en liity tähän onnettomuuteen mitenkään, sai tämä silti taas sen tunteen pintaan, että mulla vaan on tavallaan itse kehitetty velvollisuus auttaa. Kaikki ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut. Ja vaikka välillä jää miettimään arjen keskellä pieniä asioita ja kehittää niistä suuria, pitäisi aina muistaa, että kaikilla ei ole asiat näin hyvin. Pitäisi iloita siitä, että on perhe koossa, siitä että on terve, siitä että saa elää. Olla kiitollinen kaikesta siitä mitä on. Tämä kaikki kuulostaa niin loppuunkulutetuilta lauseilta, mutta kun niiden merkitystä oikeasti miettii, tajuaa niiden tärkeyden ja sen, että ihan oikeasti niissä on järkeä.

Tuli sekavaa tekstiä, enkä tiedä osuuko asiat ollenkaan toisiinsa vai onko tää vaan sekalaista tekstiä. Mulle nämä pienet oivallukset ja muiden tarinat muokkaavat mun elämänkuvaa ja saavat mut taas tajuamaan uutta siitä, mitä mä haluan tehdä. Ja vaikka se niin ällön kliseiseltä kuulostaakin, niin jos tässä tekstissä oli joku pointti, niin se, että eläkää joka ikinen päivä täysillä. Älkää ikinä luovuttako toivoa paremmasta elämästä. Älkääkä ikinä, ikinä sanoko ei ikinä.

Everybody's got a dark side, can you love mine?

Joku on varmaan huomannut uuden bannerin, jota en taaskaan saanut keskelle enkä tarpeeksi suureksi. Lisäksi täällä on taas ollut ihan hiljaista viikon ajan, josta syytän vain ja ainoastaan itseäni. Ensimmäinen lukioviikko toiselta vuodelta on ohi, ja mä oon niin väsynyt, et joka kerta ku oon tullut koulusta kotiin, on vaan tehnyt mieli kaatua sänkyyn ja olla tekemättä mitään... Viikonloppu tuli juuri oikeaan aikaan!

Psykologian tunnilla juteltiin siitä, miten eka viikko vie kaikki voimat ja iltaisin ei kannata tehdä mitään ylimääräistä. Kannattaa vaan hoitaa läksyt heti alta pois, perua turhat tapaamiset, varata pari hyvää kirjaa ja nauttia vielä auringosta kun sitä riittää. Olen keksinyt jostain sisältä voimia (ihme kyllä) lenkkeilyyn, katusählyyn, treeneihin, kavereiden näkemiseen ja tulevaisuuden pohtimiseen. Uni tulee aina kesken mun sekavien ajatusten siitä, mihin mä oikeasti haen lukion jälkeen. Nyt olisi vielä hyvin aikaa vaihtaa ensi jaksojen kursseja yhteiskuntaoppiin, ruotsiin ja englantiin ja hankkia sitä oppimismotivaatiota vielä jostain, jos todellakin haluan pyrkiä poliisikouluun saadessani lakin päähän. Poliisin työtä ja virka-asua ajatellessani mahanpohjassa alkaa kutkuttaa, se tuntuu ykkösvaihtoehdolta. Mutta myös sosiaali- ja terveysala vetää mua puoleensa. Jossain vaiheessa olin jo lopettamassa lukionkin kesken ja ajattelin käydä vaan joka päivä töissä, mutta lukion hoidan alta pois ja sitten on välivuoden aika. Mulla ois kaksi 200-sivuista opasta luettavana siitä, mihin lukion jälkeen, mutta ehkä luen ne viikon päästä. Tai ensi kesänä.

Viikon aikana on tapahtunut vaikka mitä. Viime vuosi oli yhtä riitelyä tärkeän ihmisen kanssa, mutta tämä vuosi on ollut erilainen: en ole kertaakaan riidellyt hyvän kaverin kanssa kauempaa kuin korkeintaan päivän. Paitsi nyt. Oli kamalaa huomata taas ne ristiriitaiset tunteet, kun haluaa satuttaa sanoilla toista, mutta toisaalta kysyä molemmilta, mistä me oikein riidellään. Nyt kaikki alkaa taas näyttää normaalilta, ja hyvä niin, että saan ehkä hieman paremmat yöunet ensi yönä.

Mietin kauan, julkaisenko edes tätä, koska tuntuu hassulta kirjoittaa henkilökohtaisia ongelmia ja juttuja postaukseksi. Tässä ei taida olla mitään kunnon ideaakaan, mutta oli pakko päästä kertomaan jonnekkin tämän hetken fiiliksiä - ja koska mua ei oo näkyny blogin puolella vähään aikaan, päätin tulla tänne. En tiedä jaksaako kukaan edes lukea tätä, mutta pääasia, että voin itse palata tähän ehkä kuukauden, ehkä vuoden päästä. Hauskaa ensimmäistä viikonloppua kaikille, missä ikinä viiletättekin :)

summer 2012

♥ tasan kaksi kertaa rannalla
♥ kaaduin mopolla
♥ tutustuin niin moneen uuteen ihmiseen ettei sormet riitä laskemiseen
♥ juhlin liikaa
♥ opin tuntemaan muutamaa ihmistä paremmin
♥ urheilin liian vähän
♥ grillasin liian vähän, mutta rakastuin grilliruokaan entistä enemmän
♥ pidin grillailuillan, joka piti pitää jo viime kesänä
♥ ajoin mopolla teijolle, joka sekin piti toteuttaa jo viime kesänä
♥ ajoin mopolla myös perniöön ja särkisaloon ja märyyn tuhat kertaa
♥ olin sinkkuna koko kesän ja tavallaan nautin siitä
♥ ostin uusia vaatteita
♥ rakastuin converseihin
♥ kävin koko kesän töissä
♥ en ollut kertaakaan kipeänä
♥ istuin monta tuntia mopoautossa
♥ ajelin omaan ja ellenin mopoon monta sataa kilometriä lisää mittariin
♥ näin ensimmäisen tähdenlennon koko elämäni aikana
♥ en panostanut tarpeeksi blogiin
♥ vähensin koneella olemista huomattavasti
♥ otin liian vähän aurinkoa
♥ rikoin kahdet aurinkolasit
♥ kävin liian vähän ratsastamassa
♥ olin laurinmarkkinoilla ja meripäivillä ja ihmettelin, miksen ollut niissä edellisvuosina
♥ kaipasin kesää 2011
♥ nautin päiväterassista
♥ rakastuin jaffaan
♥ opin pitämään kesäsateesta, ukkosista ja kesämyrskyistä
♥ olin kesäteatterissa
♥ kävin raumalla ja samalla reissulla tajuttoman kauniilla rannalla uimassa
♥ näin kauneimman auringonlaskun koko elämäni aikana upealla paikalla
♥ opin, että kavereiden kanssa vietetty aika on nuoruuden parasta aikaa
♥ mökkeilin särkisalossa
♥ pidin ellenin kanssa pippalot, jotka osottautu parhaimmiksi ikinä
♥ vietin ellenin kanssa yli 10 yötä
♥ en välittänyt kotiintuloajoista
♥ olin paljon meren äärellä
♥ näin älyttömän kauniita maisemia
♥ opin olemaan enemmän oma itseni ja välittämättä muiden kommenteista
♥ ajoin mopolla ilman kypärää pellolla ja tunsin eläväni
♥ nauroin niin, että vedet tulivat silmistä
♥ kulutin melkein kaikki päivät muualla kuin kotona, en pysynyt päivääkään pelkästään neljän seinän sisällä
♥ hankin pidennykset ja aloin rakastamaan pitkiä hiuksia
♥ ostin uuden kännykän omalla palkalla
♥ maalasin huoneeni vihdoin
♥ kärsin selkäkivuista
♥ olin mammalla yötä pitkästä aikaa
♥ uin omassa uima-altaassa ja päätin hankkia sellaisen omaan kotiini
♥ suunnittelin lopettavani lukion ja kaiken opiskelun
♥ tajusin viettäväni elämäni viimeistä kesää alaikäisenä
♥ ymmärsin, ettei mikään ole ikuista ja kaikki hyvä loppuu aikanaan

♥ opin elämään hetkessä ja nauttimaan pienimmistäkin asioista: pehmeästä tyynystä, mopon moottorin äänestä, äidin ruoista, kavereiden pienistä eleistä, isosta pihasta, työpaikasta, perhosen lennosta korvani juuressa, tähdenlennosta tummansinisellä taivaalla, leppäkertun näkemisestä kannolla, vapaasta ajasta ilman mitään ohjelmaa.. Huonosta säästä ja kaikesta huolimatta muistan kesän 2012 kaikista uusista kavereista, autopiuhoista, bensanhajusta, sateista, juhlista, maalinhajusta, varkaista, perniöstä, särkisalosta ja piihovista. Satoi tai ei, suomen kesä on silti aina suomen kesä ja loma on aina loma. Pidin ainakin hauskaa enkä tuhlannut hetkeäkään turhaan! Vielä ei ole liian myöhäistä laittaa "vielä on kesää jäljellä" soimaan ja fiilistellä sen tahtiin, kesälomaa on vielä muutama tunti jäljellä, joten eiköhän oteta ilo irti ja nautita niistä! :)

Tähtitaivas kattona, asfaltti mattona, kuljen minne nenä vie

Kesä alkaa olemaan lopuillaan ja syksy painaa päälle, eilen illalla lämpömittari romahti +8 asteeseen.. Mopolla ajaessa keskiyön aikaan ois melkeen tarvinnu villapaidan ja nahkatakin lisäksi huppari, lapaset ja kaulahuivi.. Mulle iskee pieni paniikki aina kuullessani sanan "koulu", mutta onneksi vielä vähän aikaa, muutama päivä, lomailuun riittänee :) Ei kirjottamisesta näytä tulevan nyt mitään, mut tekipähän mieli postata. Miten ois jos alkaisin väsäämään videopostausta ? Se saa varmaan enemmän kritiikkiä ku positiivista palautetta, mut se tois ehkä väriä tähän blogiin ja olis ainakin jotain erilaista.. Laittakaa kommenttia tulemaan, haluatteko videota vai ei ? Ja kaipaatteko jotakin tiettyä aihetta vai hölisenkö vaan kuulumisia ? :)

Hanko & perniöcity

 päivän asu: takki radiokirppis (veromoda), pitsipaita H&M, huivi seppälä, tuubitoppi H&M, farkut ginatricot, kengät converse, laukku (alemmassa kuvassa) seppälä

Viime viikko loppui mukavasti. Tuli pyörähdettyä hangossa tsiigaamassa veljen jalkkispeli, käytiin syömässä ja rannalla kuvailemassa vaikka tihkuttikin vettä koko ajan :( Illalla otettiin ellun kanssa suunnaksi perniö ja laurinmarkkinat, joissa tuli nähtyä perniökamuja ja muita tuttuja salolaisia. Ilma parani sopivasti, joten kaikki oli loppukesän fiiliksissä ja muutenkin tunnelma tuntui olevan huipussa! Kuvat ei oo julkaisukelpoisia, joten nappasin vaan pari otosta tähän :) tuli kokeiltua paria juttua jota en ois eläessäni uskonu kokeilevani, mut tää ilta lukeutuu taas kerran niihin huippuhetkiin! Nyt ei riitä sanat ja uni painaa päälle, palailen tuoreempien kuvien kera taas kun aikaa on ja arki alkaa :) hyviä öitä rakkaat lukijat !

Don't cry because it's over, smile because it happened

Maanantai oli suoraan sanottuna paras päivä koko kesälomalla ! Ihanien auringonlaskukuvien ja vaaleanpunaisten maisemien jälkeen otettiin suunnaksi ellenin mökki särkisalossa, ja tarkoituksena oli kutsua muutama kaveri saunomaan ja viettämään iltaa, mutta yhtäkkiä mökki täyttyi yli 20 ihmisestä.. Oli kiva nähdä kamuja pitkästä aikaa ja päästä vaihtamaan kuulumisia. Kun perniöläiset lähti, jäätiin ellun, jamin, kaitsun ja alexin kanssa lämmittämään saunaa, uimaan ja juoruilemaan. Vesi tuntus parin rohkasun jälkeen ihan älyttömän lämpimältä, ja juomapelin jälkeen saatiinkin mahtava tai vähemmän mahtava idea lähteä soutelemaan.. Siinä kunnossa oli ihme, että päästiin rantaa pidemmälle, mutta päästiin kuitenkin. Muutaman grillauksen jälkeen mentiin siinä aamukuuden maissa nukkumaan tiistain uusintaa varten. Juhlittiin tiistain alkuilta ellun kanssa vaan kahdestaan, kunnes pari perniöläistä tuli taas moikkaamaan meitä. Ilta venyi taas aamuun, mutta kesäloman parhaat päivät tuli kyllä vietettyä parhaalla mahdollisella tavalla :-) mä nauroin, puhuin ja juorusin, soutelin, uin, saunoin, join, söin, tanssisin ja tunsin vaan eläväni nuoruutta niin kuin sitä kuuluu elää! Toivottavasti kuvat ja noi biisit välittää sitä fiilistä myös sinne :)