Tuona iltana teki vain mieli nousta lintujen mukana sinne, missä tuo hetki voisi kestää ikuisesti. Tuntui, että yksi unelmista kävi toteen, kun huomasin auringonlaskun ja lintuparven samaan aikaan merenrannalla ja jopa kamera toimi hetken aikaa yhteistyössä. Mä vaan niin tykkään noista hetkistä, harmi etten voinu viettää enempää aikaa tuolla, mutta ehkä nämä otokset riittää tällä kertaa :) voisin harkita joku kaunis ilta mopon eturenkaan kääntämistä teijon suuntaan, parasta seutua koko salossa. Jos tällä kertaa en kaatuis mopolla niin et saan miljoona mustelmaa, turvonneita paikkoja ja kirveleviä haavoja kaikkiin raajoihin... Tää tyttö lähtee nyt pian untenmaille lepuuttamaan töissä kipeytyneitä jalkoja ja myrskyäviä ajatuksia, heippa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti