Haluun kävellä dreamcatcherin kanssa rannalla ja unelmoida suuria vaikkei täällä ole rantaa eikä mulla ole dreamcatcheria. Haluun tuijottaa liian isoa kaupunkia, joka ei sovikaan tähän maisemaan, ja toisaalta haluan sulkea silmäni siltä, tehty mikä tehty. Haluun haaveilla söpöistä pojista, jotka on ihan liian utopiaa mulle. Haluun et suutelet mua niin kauan et viimeinenkin hengähdys on kaikonnu musta. Haluun nukahtaa untuvaisen höyhenenpehmeän, vaaleanpunaisen höttöpilven sisään kuin talviunta nukkuva eläin. Haluun sulkee silmät tän maailman vääryydeltä, mutten toisaalta kuitenkaan tahdo. Haluun irtautua arjesta, levittää siivet yhdeks huuruseks illaks, mutta turvallisinta ois pysyy liian turvallisissa arkirutiineissa ja unohtaa se et välillä sitä otetta voi hellittää. Haluun tulenpalavasti kaikkea mitä en saa, mutten kuitenkaan tahdo, etten oo liian materialistinen. Haluun saada silmää miellyttäviä numeroita, mieluiten mä katsoisin siinä todistuksessa sitä kutosta väärinpäin ku oikeinpäin.
Jos mä suljen mun silmät kauaksi aikaa, paraneeko tää maailma ? Maailma on kaunis, jos sitä osaa kattoo oikein. Mut mikään ei oo täydellistä, tai pikemminkin täydellisyyteen sisältyy aina virheetkin. Vaikka sä näkisit maailman kuinka kauniina tahansa, sä erotat siitä silti ne painovirheetkin.
Mut jos mä laitan mun kaikki haaveet ja maailmanparannusehdotukset ja unelmat kukkaruukkuun, hautaan ne mustalla mullalla ja kastelen niitä joka päivä, yhtäkään kastelukertaa unohtamatta, kasvavatko ne todellisiksi ? Tai jos mä kiinnitän ne ruseteilla lentoon lähtevien pääskysten jalkoihin, leviävätkö ne ympäri maailmaa jollekin, joka toteuttaa kaikki ne ?
tykkäään ihan älyttömästi, tää oli tosi kiva postaus ja hirmu hyvin kirjotettu ! :)
VastaaPoistavoi kiitos paljon ! :)
Poista