I can't make you love me

Hän istuu liiankin tutuksi tulleessa hämärässä huoneessaan pää täynnä muistoja ja ajatuksia tasan vuoden takaa, kauempaakin. Tyttö ei tunnista sitä ihmistä joka silloin oli valmis luovuttamaan, joka luuli olevansa liian heikko tähän maailmaan. Nyt kaikki on toisin, hän ei oo sama, mut tarviiko ihmisen olla ? Ennen hän ei olis huomannu lumen kauneutta, ei ois osannu arvostaa hyviä hetkiä, hän murehti vaan niitä huonoja asioita.

Ihmiset ei muutu ikinä, ne vaan kasvaa. Ei kukaan muutu täysin toiseks mitä se on ennen ollu. Pieni osa ihmisestä säilyy täysin samana ku se on koko elämänsä ajan ollut. Ihmiset vaan kasvaa vanhemmiks, ne kasvaa henkisesti ja niiden ulkonäkö muuttuu. Silti sä tunnistat sun lapsuuden parhaan kaverin satojen ihmisten joukosta, vaikka aikaa oiski kulunu jo kauan. Vaikka se oiski kasvanu täysin erilaiseks mitä sä oisit ikinä kuvitellu.