perjantai 28. kesäkuuta 2013
Pyörittelen peukaloita himassa, venaan et koska liikutaan taas. Tät poltet mun sisällä ei kai koskaan hiipumaan saa
1/yks päivä millon meikki ja hiukset oli hyvin
2&3/kissa tuli viereen kellimään
4&5&6/meikkien testailua
7/yks kiva pikku järvi teijolla minne eksyttiin kavereiden kesken, oli vielä kylmää vettä sillon!
8/erään tylsän illan pelastaja, aina yhtä hauskat ja liikuttavat Täydellisten naisten tuottarit
9/viimeinen koulupäivä sillon joskus kauan sitten oli helsinkireissu, josta noi molemmat tarttu mukaan. Ihan nappiostokset!
10/oltiin helsingissä yhessä konsertissa, siitä lisää myöhemmin
11/venailin Elleniä, oltiin lähössä möksälle
12/perillä möksällä, vietiin bella lenkille ja ilma muuttu tukalan kuumaks vaikka luvattiin sadetta
13&14/siltä koulun järkkäämältä helsinkireissulta ostin myös tollasen mustan yksinkertasen mekon, jota en oo kyllä laittanu päälle sen jälkeen.. En oikeen tiiä sopiiko toi mun vartalomallille vai ei, ja että pitäskö mun leikata toi alhaalla oleva läpinäkyvä juttu pois..
Mun loma tähän asti on ollu ainakin tapahtumarikas. Yhtäkään päivää en oo ollu pelkästään kotona, oon ollu töissä, parissa konsertissa, ajelemassa niin paljon että bensaa on kulunu yhteensä varmaan monta satasta, jollen oo ite ajanu ni oon istunu mopoauton tai mopon kyydissä, oon ollu uimassa ihan tajuttoman monta kertaa, oon hypänny lehmiksen ylimmästä mitä en ois ikinä uskonu tekeväni. En oo pysyny paikoillani oikeestaan yhtään ja jos joku päivä on näyttäny siltä ettei oo mitään ohjelmaa ni ollaan kyllä järjestetty jotain. Oon tutustunu uusiin ihmisiin, seurustelen nykyään ja Ellenin kanssa ollaan taas koettu vaikka mitä hauskaa. Tää kesä alkaa näyttää ikimuistoiselta, 112-puhelut, Cheekin lämmin kädenpuristus, venähtänyt varvas, extemporeyökyläilyt, aamuyöhön jatkuneet ajelut, hankoreissu ja juhannus vuohensaaressa teltassa. Liikaa hyttysenpistoja ja ihan hitosti muistoja, suomiräppiä ja kylmää juotavaa. Viikon päästä mä huudan ääntäni käheäksi summer upissa, siitä vielä reilu viikko ja mä oon laivalla Ellenin ja viiden poitsun kanssa. Mä oon niin onnellinen että mulla on kavereita jotka on ihan samanlaisia yllytyshulluja extemporeihmisiä ku minä, vielä on kesää jäljellä ja ihan liikaa suunnitelmia, joten ei pitäis tulla tylsää. Jos viime kesänä teki liian usein mieli laittaa soimaan "paska kesä"-biisi, tänä kesänä se ei oo edes tullu mieleen.
16-kesäsenä oli vapaa fiilis, samoin 17vuotiaana, mutta oisinpa tienny millanen fiilis mulla on 2013 kesällä. Tä on just sitä mitä mä oon kaivannu koko talven, toivon ettei tä kesä lopu ikinä!
tiistai 28. toukokuuta 2013
And we standing side by side
Mulla rullaa niin hyvin tällä hetkellä! En muista kerroinko vapusta jo täällä, mutta se ei ollu ollenkaan hassumpi - toki yhden lääkärireissun ois voinu jättää väliin. Siitäkin on jo tosin aikaa, ja tässä välissä on tapahtunut ties mitä.
Osallistuin estekisoihin, vaikka kynnys lähteä tommosiin kisoihin on mulle aika korkee. Sain kuitenkin b-merkin estesuorituksen tehtyä, syksyllä sitten se kouluosuus. Mulle tuli jotenki tosi hyvä fiilis siitä et tein sen, vaikka ei se nyt niin iso juttu olekaan. Viikonloppu muutenkin oli täynnä ohjelmaa; käytiin just täysikäsyyden saavuttaneen Essin kanssa Rikalan terassilla ja parilla muullakin, ilma oli tosi kiva, vaikka kyllä siinä kylmä alko pikkasen tulemaan. Ellenin kanssa oltiin toisella illalla jokirannassa, oli vähän extemporereissu, otettiin muutama siinä poikien kanssa kun törmättiin niihin ja sillon oli kyllä lämmin!! Ilta venys lopulta melkeen kolmeen kun nähtiin pari kaveria pitkästä aikaa ja käytiin tupurissakin moikkaamassa.
Tänään sain myös alta pois yhden stressaavan mutta myös tavoitteena olleen asian: nimittäin AJOKORTIN! Inssisetä oli tosi mukava, se ei lisänny jännitystä yhtään. Kaikki tehtävät oli ihan helppoja ja perusjuttuja, jopa parkkeerauksen sain päättää itse, millä tavalla teen sen. Oli kyllä hyvä alotus kesälomalle, lauantain päättärisuunnitelmatkin sai vahvistuksen tän myötä :)
Muuten, mun loma alkoi jo viime perjantaina! Viimeinen koe oli sillon ja tälle viikolle ei ole yhtäkään koulupäivää, milloin tarttis tehä jotai kouluun liittyvää. Perjantaina lähdetään vaan helsinkiin kiasmaan ja kaupungille, niin kivaa :) Tyttöjen kanssa varattiin tänään myös "äkkilähtönä" päiväristely sunnuntaille, ihan kiva loman aloitus siis tulossa siitäkin. Ehkä se myös hillitsee lauantain päättäreidenviettoa, vaikka joka tapauksessa taidan olla silloin kuskina parille kaverille. Tarkoitus ois lähteä ainakin Tammisaareen käymään alkuillasta, ja yks vuokrapaikkakin ois tiedossa ihan täältä Salosta.
Mutta nyt meen siivoomaan vaatekasat lattialta pois ja ehkä nukkumaan hetkeksi, jännitystä ja stressiä on kertyny viime päivinä kun oon vaan miettiny sitä inssiajoa ja nyt se tuntuu purkautuvan väsymyksenä ulos. Tulin vaan kertomaan että oon yhtä aurinkoisella tuulella kuin ilma tällä hetkellä, heippa :)
perjantai 10. toukokuuta 2013
LEIJONAT
Mun yks haaveista toteutui maanantaina kun suunnattiin Helsinkiin kotikisoihin kattomaan Suomen peliä! Toki olin viime vuoden Karjala-turnauksessa, mut tä oli oikeesti vielä tunnelmallisempaa, parempaa ja odotus oli tosi suuri, kotikisat on aina kotikisat. Vaikka peli Ranskaa vastaan oli vähän nihkeetä, me nähtiin kuitenkin kolme maalia ja saatiin huutaa meijän maan kannustukseksi.
Jääkiekko on yks niistä harvoista urheilulajeista, joita mä rakastan, se kaikki "koko kansan laji" ja se fiilis mikä aina syntyy joka maalin myötä on jotain ihan mahtavaa. Oon niiin onnellinen et kotikisat on ollu kaks vuotta peräkkäin täällä meillä, ja että toisena vuonna oon saanu mahdollisuuden olla siellä paikan päällä mukana. Oon ehdottomasti vielä enemmän rakastunu koko tähän fiilikseen mitä ennen, se on varmaa että mulla, iskällä ja veljellä on tästä lähin liput joka ikiseen Karjala-turnaukseen ja kun kotikisat taas rantautuu tänne pohjoiseen, ei oo vaikee valinta maksanko lipuista ylihintaa vai en. Tä laji on sen arvosta, vaikka ite en osaakkaan sitä yhtään.
Ja niin, ei oo vaikee arvata kuvista et oliko meillä hauskaa valmistautumisen kanssa. Pari tuntia ennen lähtöä noi päätti, et he maalaa naamaan vähän väriä ja kyl sit kaapin perukoilta löytys pari peruukkia ja vanhoja kypäröitä. Paikan päällä iskä keräs katseita ja huomiota - ja pakko sanoa et tää kyllä lähensi meijän kolmen välejä paljon.
Loppuun muutama huono kuva puhelimesta, meillä oli kyllä mukana kamerakin, mutta me ei löydetä yhteisymmärrystä kuvansiirron suhteen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Jääkiekko on yks niistä harvoista urheilulajeista, joita mä rakastan, se kaikki "koko kansan laji" ja se fiilis mikä aina syntyy joka maalin myötä on jotain ihan mahtavaa. Oon niiin onnellinen et kotikisat on ollu kaks vuotta peräkkäin täällä meillä, ja että toisena vuonna oon saanu mahdollisuuden olla siellä paikan päällä mukana. Oon ehdottomasti vielä enemmän rakastunu koko tähän fiilikseen mitä ennen, se on varmaa että mulla, iskällä ja veljellä on tästä lähin liput joka ikiseen Karjala-turnaukseen ja kun kotikisat taas rantautuu tänne pohjoiseen, ei oo vaikee valinta maksanko lipuista ylihintaa vai en. Tä laji on sen arvosta, vaikka ite en osaakkaan sitä yhtään.
Ja niin, ei oo vaikee arvata kuvista et oliko meillä hauskaa valmistautumisen kanssa. Pari tuntia ennen lähtöä noi päätti, et he maalaa naamaan vähän väriä ja kyl sit kaapin perukoilta löytys pari peruukkia ja vanhoja kypäröitä. Paikan päällä iskä keräs katseita ja huomiota - ja pakko sanoa et tää kyllä lähensi meijän kolmen välejä paljon.
Loppuun muutama huono kuva puhelimesta, meillä oli kyllä mukana kamerakin, mutta me ei löydetä yhteisymmärrystä kuvansiirron suhteen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
perjantai 26. huhtikuuta 2013
Tämä hetki on loppuelämäsi ensimmäinen
Mulle kuuluu itseasiassa todella hyvää. Vaikka ajotunnit saa mun sykkeen nousemaan ja mulla meinaa riittää unta vähän turhankin pitkään aamuisin, mä oon oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, mitä mulla just nyt on.
Täytin maanantaina 18. Kun tuo päivä läheni, odototus jotenkin laimeni: mulle tuli yllättäen tarve pysyä vielä hetki seitsemäntoistavuotiaana, ikäisenä, jolloin on jo paljon kokenut mutta ei tarvitse vielä täysin kantaa vastuuta itsestään - olinhan silloin vielä alaikäinen. Vastuu ja täysi-ikäisyys on oikeastaan aika pelottavaa. Vaikka tiedän, ettei mulle tapahdu niin, niin siltikin asiat voisi olla niin, ettei mulla olisi täällä kotona enää kotia, vaan mun täytyisi pärjätä omillani. Vuosi sitten olin varma, etten halua asua perheen kanssa enää. Nyt osaan arvostaa sitä, että vaikka ikäni kertoo minun olevan aikuinen, ei mulla ole kiire perheen luota pois.
Vähän aikaa sitten en jaksanut nousta sängystä ylös aamuisin, enkä ollut varma, mitä kirjoitan ylppäreissä. Kaikki oli pelkkää sekamelskaa, autokoulun aloittamista, työvuoroja ihan väärään vuorokaudenaikaan, painetta siitä, että kaikki täytyy saada ajallaan valmiiksi ja päätettyä lukion suhteen, riitoja ja viikonlopunviettäminen ei eronnut arkipäivästä ollenkaan. Nyt tuntuu siltä, että tiedän, mitä aijon kirjoittaa ensi syksynä ja keväänä, ja tiedän, että jos päätän jo nyt pitäväni välivuoden lukion jälkeen, jaksan varmasti lukea niin paljon, että olen ansainnut vuoden tauon opiskeluista. Mulla on kivoja suunnitelmia melkeen joka viikolle tästä kesälomaan asti, jotka toivottavasti saa ajan kulumaan nopeammin kesään.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan tää elämä vaan kantaa meitä eteenpäin. Niistä miljoonista ja miljoonista ja miljoonista mahdollisuuksista, joita täällä maailmassa oli silloin kun mut ja sut tehtiin, juuri MINÄ ja SINÄ selviydyttiin kaikkien joukosta tänne. Ei me elettäisi täällä, jos meillä ei olisi mitään annettavaa maailmalle. Maailma valitsi juuri meidät niiden kaikkien joukosta, joten miksei me annettaisi jotain takaisin maailmalle? Elämällä täysillä juuri nyt, tässä hetkessä, tässä sekunnissa, me toteutetaan meidän tehtävää täällä. Ei meidän kuulu miettiä tulevaa, sillä sitä ei ole. On vain nyt. Tämä hetki on rakentunut kaiken sen avulla, mitä me olemme joskus kokeneet. Jos olisin esimerkiksi jättänyt lähettämättä vuosia sitten yhden sähköpostin, joka muutti mun viime vuosia hurjasti, en välttämättä istuisi tässä. Kaikella on pakko olla joku tarkoitus, suuri tai pieni. Ja kaiken, ihan kaiken, on pakko vaikuttaa kaikkeen. Mutta jos sitä miettii liikaa, tekee helposti vääriä valintoja ja muuttaa sitä, mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi.
Elämä kyllä kantaa, ei se pudota sitä, joka rakastaa sitä täysillä.
maanantai 8. huhtikuuta 2013
KÖTTBULLAR
Nyt on selätetty sekä kuume että vatsatauti ja koeviikko voi munkin osalta alkaa, huoh. Mutta nyt en rupee synkistelemää sen enempää, sillä mulla oli paras pääsiäinen ikinä! Lähettiin Ellenin ja hänen isän kanssa kohti Helsinkiä torstaipäivällä, josta seikkailtiin sisään laivaan ja pongattiin heti parit salkkarihahmot! Ilta jatkui ruokaillessa hyvää ruokaa, viiniä siemaillessa ja iltaa odottaessa. Valmistauduttiin meijän tilavassa hytissä ja sit oli jo vuorossa CHEEK sekä ylläriesiintyjänä Mikael Gabriel! Keikka oli ihan mieletön, niin tiivis ja hyvä tunnelma.
Pitkäperjantai jatkui aamupalan jälkeen Tukholmaan, jossa mä tein muutamat ostokset ja käytiin superhyvällä latella. Rakastuin Tukholman tunnelmaan, siihen et minkä kulman takana vaan voi olla joku kiva pikku putiikki ja ne kadut oli tosi siistit. Ei kuitenkaan jaksettu kierrellä koko aikaa, vaan mentiin laivaan päikkäreille ja sieltä taas syömään. Illalla oli esiintyjinä Stig ja Kuningasidea, joiden jälkeen tutustuttiin pariin uuteen ihmiseen, joista paljastu loppujenlopuks aivan mieletön porukka!! En oo varmaan kahteen vuoteen nauranu niin paljon, koko ilta oli ihan täydellinen ja onneks mulla on paras kaveri kenen kanssa kaikki tuntuu viel paremmalta ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)