LEIJONAT

Mun yks haaveista toteutui maanantaina kun suunnattiin Helsinkiin kotikisoihin kattomaan Suomen peliä! Toki olin viime vuoden Karjala-turnauksessa, mut tä oli oikeesti vielä tunnelmallisempaa, parempaa ja odotus oli tosi suuri, kotikisat on aina kotikisat. Vaikka peli Ranskaa vastaan oli vähän nihkeetä, me nähtiin kuitenkin kolme maalia ja saatiin huutaa meijän maan kannustukseksi.
Jääkiekko on yks niistä harvoista urheilulajeista, joita mä rakastan, se kaikki "koko kansan laji" ja se fiilis mikä aina syntyy joka maalin myötä on jotain ihan mahtavaa. Oon niiin onnellinen et kotikisat on ollu kaks vuotta peräkkäin täällä meillä, ja että toisena vuonna oon saanu mahdollisuuden olla siellä paikan päällä mukana. Oon ehdottomasti vielä enemmän rakastunu koko tähän fiilikseen mitä ennen, se on varmaa että mulla, iskällä ja veljellä on tästä lähin liput joka ikiseen Karjala-turnaukseen ja kun kotikisat taas rantautuu tänne pohjoiseen, ei oo vaikee valinta maksanko lipuista ylihintaa vai en. Tä laji on sen arvosta, vaikka ite en osaakkaan sitä yhtään.
Ja niin, ei oo vaikee arvata kuvista et oliko meillä hauskaa valmistautumisen kanssa. Pari tuntia ennen lähtöä noi päätti, et he maalaa naamaan vähän väriä ja kyl sit kaapin perukoilta löytys pari peruukkia ja vanhoja kypäröitä. Paikan päällä iskä keräs katseita ja huomiota - ja pakko sanoa et tää kyllä lähensi meijän kolmen välejä paljon.
Loppuun muutama huono kuva puhelimesta, meillä oli kyllä mukana kamerakin, mutta me ei löydetä yhteisymmärrystä kuvansiirron suhteen. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!