Christmas time

 

1. Uuden iPadin testailua 2. eka kuva iPadilla, pelkkää rakkautta 3. Misu ja minä, niin innoissaan 4. Rakastan tän muokkausohjelmia!

1. Tähän oli ladattuna sovellus millä saa otettuu näitä kuvia, niitä onki sitten mun kuvakirjastossa jo yli sata... 2. Joulupäivän aamu, aurinko paisto vaan hetken.. 3. Joulupuuroa, maistu NIIIIIIIIN hyvältä vuoden tauon jälkeen!! 4. Axu testaili kameraa samalla kun oltiin ajamassa mammalle

1. Mä ja Axu odottamassa jouluruokia 2. Lisää hassuja naamoja... 3. Yks jouluruokien kohokohdista, juustot! 4. Mammalla kynttilänvalossa

1. Mamman minijoulukuusi, söpöä! 2. Joulupäivän ilta menee mun osalta näköjään black opsien ja gtaV:n parissa, ne on nimittäin vallannu mun huoneen.. 3. Yöpalaa jouluaattona: yks suosikiksi muodostunut mixi on kylmä joulukinkku ja sen päälle mamman reseptillä tehtyä sillimössöä, nam! 4. Vihreitä kuulia, saan syödä kaikki yksin sillä oon ainoo meidän perheestä ketä tykkää noista

1. Äidin pomon ihana lahja, sopii niin hyvin mun huoneen väriteemaan ja se sopii näin joulunaikaan hyvin karkkikipoksi :) 2. Vähän vinkkiä siitä mitä tuli lahjaksi: mm. Niiiin ihana ja niiiin toivottu iPad, jolla tämäkin postaus onnistuu kätevästi lakanoiden välissä, nopeasti ja helposti, parit lakanat, lankakeriä, shampanjaa, liikaa karkkia, jemmapurkki, kastehelmikynttiläpurkki..... 3. ...ja lisää hulluja naamoja... 4. Kollaasintäytekuva johon ei sen kummempaa kommenttia ole :D

Siinä vähän pikanäkymiä meidän jouluun, kaiken kaikkiaan tää joulu on ollut ehkä pikkasen ankea muihin verrattuna, johtuen lumenpuutteesta ja muutamasta isosta riidasta jotka saatiin aikaan aatonaattona. Kuitenkin kaikki meidän perheessä on ollu niin tyytyväisiä lahjoihinsa että riidat on kuopattu, vaikkei se materia niin tärkeää olekaan. Siitä olen iloinen, että löysin suht ajoissa kaikki lahjat ja poikaystävän lahjan kanssa tuskailu muuttuikin helpotukseksi, sillä löysin sattumalta täydellisen lahjan hänelle. Iskä sai ralliajokokeilun hyvinkäällä, ilme kertoi kaiken kuinka tyytyväinen se siihen oli ja äiti oletetusti tykästyi myös meidän antamaan 100€ lahjakorttiin tuttuun kauneushoitolaan.

Nyt jatkan joulupäivää instagramin, bloglovinin, pelien, kirjan, suklaan, perheen ja poikaystävän seurassa. Viettäkää kaikki oikein rentouttava joulu ja nauttikaa toistenne seurasta!

Prague, Czech Republic 2013 part one

Kuvat tältä syksyltä kun oltiin lokakuussa perheen kanssa Prahassa, Tsekissä. Kaupunki oli tosi venäjämäinen, mut kaunis. Mukulakivikadut ja pienet putiikit teki kaupungista ihan mun tyylisen. Erityisesti meihin kaikkiin teki vaikutuksen miehet, jotka päivästä toiseen piirtää tuolla kaduilla sateesta ja tuulesta huolimatta muotokuvia lähinnä turisteista. Mä ainakin arvostan tota meidän perheen lasten kuvaa niin paljon, että se oli jokaisen pennin arvoinen - ei ollut mikään halpa piirrustus. Se olikin oikeastaan koko reissun kohokohta, jollei lasketa lentokonematkaa mukaan. Noloa myöntää mut se oli mun elämäni ensimmäinen lentokonelento......

Last summer in cottage

Never leave a true relationship for a few faults. Nobody is perfect. Nobody is correct. In the end, affection is always greater than perfection.

Kesä alkoi aika synkissä merkeissä.
Tai no, ei oikeastaan, mut eipä pahemmin ollut mitään odotettavaa. Yksi puhelinsoitto voi kuitenkin muuttaa kaiken.

Me nähtiin suljetun kaupan pihalla Perniössä yhden hassun puhelinsoiton seurauksena. En edes tiennyt, että sä tulet sinne, eikä mulla ollu hajuakaan kuka sä olet. Ensin odotukset ei ollu oikeen minkäänlaiset - totesin vaan, että onpa siinä kivannäkönen poika. Sitten varastettiin teijän jalkapallo, tuotiin se Saloon asti. Mitä myöhemmäs ilta meni, sitä enemmän mun mahanpohjassa alkoi kutittamaan. Huomasin, että mä viihdyn sun kanssa.

Meni muutama päivä ja löysin itseni metsätieltä hevoslaitumien keskeltä. Se metsätie johti pienelle parkkipaikalle, jonka vieressä olevan järven vesi oli muuttunut punaisenlilaksi ilta-auringosta. Vedestä kohosi jyrkkä kallio, jonka päälle me kiivettiin. Lapsellinen leikki, pullonpyöritys, vähän juotavaa, neljä senhetkistä kaverusta ja kesäilta. Ja oikeastaan jo kun istuin siihen kalliolle, tiesin, miten ilta päättyy.

Sun luota oli vaikea lähteä, vaikka kello oli jo kuusi aamulla. Niin nopeasti, mutta niin kirkkaasti me molemmat taidettiin silloin tajuta, mihin se väistämättä johtaa. Ja pian tuli tutuksi Lehmijärven laituri, aamuyön tunnit ja sun tuoksusi. Joka kerta kun näin sut, tunsin jotain syvempää. Ja aina, kun lähdet, mua alkaa itkettää. En osaa päästää sua menemään. Voisin jakaa huoneeni sun kanssa joka yö. Sun vieressä nukahdan paremmin, nään suloisempia unia.

Vaikka kaikki kuulostaa kliseiseltä, se vain on niin. En tiedä, miten asiat on huomenna. En tiedä, missä olet vuoden päästä, tai missä minä kahden vuoden kuluttua. Mutta sen tiedän, että rakastan sinua tässä hetkessä. On yksi, joka jää. Riippumatta siitä, mikä kellonaika on tai miltä näytän, sinä tulet, jos on paha olla. Ja vaikket pääsisi tulemaan, sulle voi aina soittaa.

Rakkaus. Yksi elämän vaativimmista asioista, mutta vaivannäkö palkitsee. Niin monta kertaa on tuntunut huonolta, mutta mikään ei ole niin hyvin kuin silloin kun saan maata sun vierellä.

Kuulumisia

Pienen tauon jälkeen taitaa olla hyvä tulla taas kertomaan, mitä mulle kuuluu. Oikeastaan ihan hyvää - poikaystävän kanssa menee mainiosti ja tämä koeviikko on vierähtänyt vapaapäivien merkeissä, mulla nimittäin kaikki kurssikokeet on ollut etätehtäviä, ainoastaan huomenna täytyisi aamulla raahautua tekemään bilsankoe. Töitäkin on ollut ihan mukavasti, ja ehtisin niiden lomassa viime perjantaina Tivoliin, josta tän postauksen ainokainen kuvakin on otettu. Oli ihan älyttömän hauska ilta pitkästä aikaa, vaikka loppuilta menikin aika hullusti ja lavalla tanssimisen olisi voinut jättää väliin.

Tämä vapaapäivä on kulunut vaatekaappia siivoillessa, ja omaksikin yllätyksekseni viisi muovikassillista vaatteita lähtee kirpparille tai roskiin. Sen lisäksi oon alkanut mainostamaan, että myyn mun lukiokirjat pois, eli jos siellä ruudun toisella puolella joku sellaisia kaipailee, eikun vaan kommenttia täällä tai facebookin puolella, halvalla lähtee :) Nyt jatkan mun iltaani idolsin ja bilsankirjan kanssa. Viikonlopuksi on onneksi hyviä suunnitelmia: kavereita, rikala ja jääkiekkoa!

Mielipiteeni ylioppilaskirjoituksista

Tämä teksti on kirjoitettu oikeastaan äidinkielen kurssia varten, mutta aihe on itselle ajankohtainen ja sitä kautta myös tärkeä, joten halusin julkaista tämän myös täällä blogissani.

Kirjoitan ajatuksiani ja mielipiteeni ylioppilaskirjoituksista. Nykyään yhä useampi valitsee peruskoulun jälkeiseksi opiskelupaikakseen lukion ammattikoulun sijaan, syinä taitavat olla omien tulevaisuudensuunnitelmien puuttuminen tai se, että lukiosta saa hyvän pohjan kouluttautua korkeampaan ja ns. parempaan ammattiin. Ylioppilastodistusta arvostetaan moneen työpaikkaan pyrkiessä, ja itsellekin valkoisen lakin saaminen päähän on yksi monista haaveista.

Mutta mikä tässä kaikessa sitten mättää? Saadakseen ylioppilastodistuksen käteen, täytyy tehdä hurjasti töitä sekä normaalien oppituntien aikana että itsenäisesti kotona. Itse en pidä reiluna sitä, että valitessa vaikkapa reaaliaineen kirjoituksiin, tulee sitä ainetta lukea ja opetella ulkoa useita satoja sivuja sisältäviä kirjoja. Samaan aikaan tulisi suoriutua koeviikoista, huolehtia että kaikki pakolliset 75 kurssia tulee käytyä ja jossain vaiheessa täytyy myös huoltaa vaikkapa parisuhdetta, kaverisuhteita ja rentoutua. Tänä syksynä kirjoitin terveystiedon ja matematiikan, ja vaikka terveystiedon materiaaleja olikin "vain" 4  kirjaa, tuli minulle kiire saada ne kaikki luetuksi. Matematiikkaan olisi tarvinnut laskea kahdeksan kirjan  verran tehtäviä, mutta se tuntui oikeasti aivan liian ylivoimaiselta. Kumpaankaan aineeseen en valmistautunut riittävästi, tuntui vain, ettei aika riitä yhtään mihinkään. Kauhulla odotan ensi kevään äidinkieltä, englantia ja psykologiaa.

No, tämä näkyy tietenkin sekä abivuoden ensimmäisen jakson kurssien arvosanoissa sekä kirjoittamieni aineiden arvosanoissa. Tiedän, että monet pystyvät repäisemään kirjoituksista L:n, eikä kaikilla ole vaikeuksia hoitaa kaikkea tätä samaan aikaan. Mielestäni on kuitenkin kyse yksilöistä. Taidan olla yksi heistä, joille lukio oli ainoa oikea vaihtoehto, mutta silti kesällä ennen abivuotta olin todella lähellä luovuttaa. Kakkosvuosi oli vaikeaa aikaa, kesällä halusin vain rentoutua, joten kirjoituksiin valmistautuminenkin lykkääntyi elokuun puolelle.

Mielestäni kaiken ulkoa opettelu ei ole keino hyviin oppimistuloksiin. Tästä esimerkkinä vaikkapa viime vuoden eräs psykologiankurssi, jossa kokeen sijaan tehtiin "lopputyö". Siinä sai käyttää nettiä, kirjaa, monisteita, mitä vain apuna tehtäviin vastaamiseen. Itse tein reilu kymmensivuisen vihon, josta sain täyden kympin arvosanaksi. Sekään ei ollut helppoa, mutta todella mielekästä verrattuna normaaliin koetilanteeseen. Lähes kaikki kurssin opiskelijat tykkäsivät lopputyön tekemisestä, ja ainakin itse opin sen aikana sekä teoriaa että tiedonhakutaitoa.

Kun lopetamme opiskeluelämän ja siirrymme työelämään, harvoin joudumme enää ylioppilaskirjoitustilannetta vastaavaan tilaan, jossa jopa kynän HB-merkintä on täytynyt teipata piiloon. Ei tulevaisuudessa enää tarvitse osata monen oppikirjan tietoja ulkoa, eikä tarvitse kirjoittaa monen sivun pituista esseetä ilman mitään apukeinoja. Ennemminkin tulemme tarvitsemaan tiedonhakukeinoja, tulemme tarvitsemaan tietoa siitä, mikä tieto on luotettavaa ja mikä ei. Siksi nykyinen ylioppilaskirjoitussysteemi on mielestäni huono eikä toimi niin hyvin kuin voisi, ja moni muukin on sanonut samaa. Tulevaisuuden, oppimisen ja mielenterveyden kannalta olisi parasta, jos jokainen ylioppilaaksi haluava valitsisi aineet, joista haluaa tehdä jonkinlaisen loppututkielman, ja toteuttaisi ne kaikkia apuja käyttäen. Se olisi mielekkäämpää monelle, ja se varmasti toisi enemmän hyötyä tulevaisuuteen.

No one said this life is easy. But no one said its imbossible either

Feel the rain on your skin, no one else can't feel it for you

You be the anchor that keeps my feet on the ground. You be the wings that keeps my heart in the clouds

In life you're gonna go and if you do it right you love where you are

True love will always find a way to come back

When you stop and look around, this life is pretty amazing

Today is the oldest you've ever been and the youngest you'll ever be again

Mylly/Skanssi ostoksia

Viime kerrasta onkin aikaa kun oon viimeksi tänne iha oikeesti jotakin kirjotellu. Muutaman kerran oon avannu "uusi teksti"-laatikon, miettinyt mitä kirjottaa ja päätynyt lopulta tekemään jotakin muuta. Kesällä mulla ei oo kamera kulkenu mukana juuri ollenkaan, ainoastaan nyt syksymmällä on tullu kuvailtua pikkasen enemmän - suurimman osan otoksista näätte tossa ylhäällä. Oltiin porukalla jossain pellolla Halikossa, pojat päätti varastaa Ellenin polon ja muuta mukavaa.

En ymmärrä mihin kesä ja kaikki aika muutenkin kuluu nykyään niin nopeaan. Abivuotta on kulunut jo melkein yhden jakson verran ja tuntuu että en ole siltikään vielä koulurytmiin päässyt. Kirjoituksiin lukemisen kanssa oon aika pulassa - en oo pysyny yhtään mun lukusuunnitelmassa jos mulla ylipäätään semmosta kunnollista ees oli :D Luotan silti siihen ainakin terveystiedon osalta että maalaisjärjellä saan jo jotakin aikaan.

Mutta totta tosiaan, mun kesä meni aika haipakkaa tahtia eteenpäin ja oikeastaan on ollu aika vaikeeta rauhottua koulurytmiin takasin. Onneksi on olemassa viikonloput - tosin mulla ne on ollu aika työpainotteisia. Onneksi joku ihana oli kuitenkin muistanut mun abivuoden ja sen takia tämäkin viikonloppu on kokonaan vapaa työvuoroista - samoin kirjoituksia edeltävä viikonloppu. Ehkä tästä vielä selvitään! Tänään on Jonnan ja Ellenin 18-v synttärit, meen sinne kattomaan kuinka paljon tää sitkeän ärsyttävä flunssa estää mun bailaamista.. Yritän päivitellä kuulumisia jatkossa useemmin kunhan aikaa liikenee kaiken muun ohella!

Cheek & Mikael Gabriel