Every day may not to be good, but there's something good in every day.

Joskus sitä miettii miten onni muodostuu ihan yksittäisistä arkipäiväisistä asioista. Keskiviikkona yksi onnentekijä oli kahvihetki Venlan kanssa, jolloin tuli juteltua onnellisuudesta ja kaikesta muusta - pakko myöntää, ettei pää ole tuntunut ikinä yhtä tyhjältä ja täydeltä kaikista ajatuksista kuin sen jälkeen. Eilen niitä onnenjuttuja olivat vähän rankempi jumppa mitä yleensä, värikkäät lehdet pihapolulla jotka hohtivat pimeässä ja äidin kanssa tehty kauppareissu. Tänään niitä oli rentoutus englannintunnilla ennen kielioppiasioita, pienet onnistumiset suullisessa paritehtävässä joka ei ole se mun vahvin ala ja se että sain juoda uudesta rakkausmukista vaniljateetä.

Usein nämä kaikki kuitenkin unohtuu elämästämme, sillä negatiiviset asiat yleensä vaivaavat päätämme niin, ettei tilaa jää ajatella kaikkea sitä hyvää, jota kuitenkin koko ajan pyörii ympärillämme. Kuka teistä esimerkiksi huomasi sen kauniin värisen lehden, joka tippui puusta suoraan jalkojenne juurelle kävellessänne kotiovelle? Tai sen pienen hymyn, jonka kaverinne kohdisti teille? Tai edes sen, kuinka hyvältä ilmainen kouluruoka maistui tänään? Niinpä.

Tuoko uusi, monta sataa euroa varastava puhelin tai uudet kalliit merkkikengät sulle onnen? Jos tuo, etsit sitä väärästä paikasta tai olet löytänyt vain hetkellisen onnen. Kestävä ja aito onni osaa piiloutua yksinkertaisiin asioihin, ja jos sitä metsästää väkisin vaikkapa tavaroiden avulla, löytää itsensä vain onnen pintaraapaisuuden maailmasta, jossa onni ei osaa asettua asumaan sisällesi.