Do you know why after all this time, I am still here? Because when love is true, it waits.

Turkureissu, liian kalliit armeijanvihreät rakkausfarkut, kultaisia ristikoruja, mustaa pitsiä, tontun tuoma hyvältä tuoksuva pikkujoululahja, vain elämää - musiikkia, hyvää ja liian täyttävää ruokaa, miinus kaksikymmentäkaksi astetta, jalan alla narskuvaa lunta, bussista myöhästymistä, omaa lomaa, keskiviikon odottamista, joululauluja ja kaksikymmentä yötä jouluun.


ps. tekstien alla näkyy nyt, että tekstin ois julkassu henkilö nimeltä "rosakuvat" mutta se on siis mun toinen profiili, koska kuvatila loppu käyttäjältä "rrosa". väliaikasesti nyt ainakin näin!

DIY

 Kaikki mitä tarvitset on sakset, kangasta, niittejä tai helmiä tai paljetteja tai mitä ikinä haluatkaan kaulukseen laittaa, lanka ja neula, kiinnitysnaru sekä halutessasi paperia kaavan suunnitteluun.

 Leikkaa kaavan avulla tai vapaalla kädellä haluamasi muotoinen kaulus. Taita kangas kahtia, jotta palasta tulee symmetrinen ja yhtenäinen.

 Ala kiinnittämään niittejä tai helmiä haluamaasi kohtaan.

Tässä mun lopputulos, vielä pitää miettiä millasen kiinnitysnarun mä tohon kiinnitän. Lopputulos ei ollu ihan sitä mitä hain, mut kai tostakin ihan kivan vielä saa :)

En oo tunteeton, kyl mul tunteet on, mut sun jälkeen kaikki ihan sama mulle on. Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on

Otsikon biisi on soinu mun päässä joka ikinen päivä enkä mä vaan kyllästy. Mun elämässä ei oo tapahtunu yhtään mitään, kaikki tuntuu tasaselta ja kaikilla muilla tuntuu vaan olevan kaikenlaista mut ite junnaan paikallaan. Toi biisi pukee mun kaikki tunteet sanoiksi.
Kuukauden ajalta on tullu otettua noi vaivaset kuvat, oon käyny lenkeillä ja jumpassa ja harkoissa ja yrittäny syödä terveellisemmin. Oon myös laiskotellu liikaa ja siitä kertoo liian monta poissaolomerkintää.. Mut jos jotain positiivista ni sitä ainakin et ostin täydelliset kengät mun ja äitin turkureissulta! Oltiin siis sovittamassa mun wanhojentanssipukua ja koska se jäi vielä sinne paria muutosta odottamaan, kävästiin skanssissa ja kaiken tän keskellä äiti päätti piristää mua ja ostaa noi korkkarit mulle. Tarkotus ois tanssia noitten kanssa, saa nyt nähä miten harjottelu noitten kanssa sujuu, todennäkösesti löydän itteni lattialta jalka poikki. Toisiks alimman kuvan mekko tuli nelly-paketista postissa laivareissua ja mahdollisesti keskiviikon synttärikemuja varten, ja eipä mulla muuta oikeen ollutkaan. Mulla on idea ihan kadoksissa tän blogin ja koko viikonlopun kanssa, ehkä tää tästä selvii. Nyt läksyjen kimppuun vaihteeksi näin perjantain kunniaksi, fun.

We will rock you, we are the champions

Lauantaipäivä oli ehdottomasti tän syksyn paras. Oltiin siis kannustamassa Ellenin kanssa leijonat voittoon ruotsista maalein 3-1, ja mulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä fiilistä kun screenillä luki GOAL, yleisö räjähtää kaikki samaan aikaan, sinivalkoiset pelaajat halaavat toisiaan ja saa huutaa niin kovaa kuin lähtee, taustalla soi taivas lyö tulta. Meijän paikat oli toisella rivillä, joten se lisäs tunnelmaa kun näki oikeesti metrin päästä niiden taklauksien voiman. Jokatapauksessa fiilis ei mahtunu HK-areenan seinien sisäpuolelle, Salon keskustakin täytty pelin jälkeen sinivalkosista juhlijoista. Odotan tällä hetkellä enemmän ku mitään että tulis toukokuu ja pääsisin taas kannustamaan leijonat voittoon. Suomalaisuus on vaan jotain ihan parasta. Ja oon ylpee siitä.

Silence is sometimes beauty

Mun viikko lähti käyntiin sillä että herättiin äitin kanssa jo 6 aikaan ja katottiin yks täykkärijakso maitokahvin kera - pakko sanoa, et se oli ihana alku päivälle! Lukion opettajien lomautus antaa mulle vapauden vaan kävästä koulussa ja tulla sen jälkeen kotiin nauttimaan vapaapäivistä, ainaki melkein. Kävin kävelyllä nappaamassa harmaita kuvia ja avasin kyynelkanavat Dear John-leffan avulla, rakastun tohon leffaan joka kerta vaan enemmän... En vaa ymmärrä miks tol on tyhmä suomenkielinen nimi ku Dear John ois parempi.... Koko päivä ollu tällasta samallaista turhantöllöttelyä ja jumittamista. Nyt suuntaan ratsastustunnille, pääsee peppu näkemään muutakin ku vaan tän tuolinpäällisen.

It's my life, it's now or never

kuva kesä 2012 ©

Unelmia - niitä pieniä ja suuria, missä muodossa tahansa. Niitä mä oon oppinu arvostamaan viimeisen vuoden aikana. Mulle lukio on ollu tosi raskasta aikaa henkisesti ja fyysisesti, ja se ei oo johtunu aina musta itestäni. Kaiken tän keskellä oon pitäny mun unelmista kiinni ja uskonut niihin. Haluun kertoa täällä tästä, vaikka kaikki ei tätä varmasti ymmärräkään.

Mulla on ollu aina tosi paha atooppinen eli kuiva iho, johon ei oo oikeen auttanu mikään. Se pahenee stressin myötä, pienenä olin kuivin ihoin esimerkiksi silloin, kun veljeni syntyi. Se oli suuri elämänmuutos, joka aiheutti stressiä ja näinollen ihon kuivumista. Koulustressi nykyisin vaikuttaa ihan samalla tavalla. Kesällä toivon auringon paistavan, koska ihottuma häviää kokonaan - mutta vain kuukausi syksyistä ilmaa, ja iho on taas rikki. Sormet on mulla tosi kuivat, samoin huulia joudun rasvaamaan kokoajan ja myös silmiä. Tässä on myös kääntöpuolensa: kun rasvaan ihoa ja varsinkin naamaa paljon, vuosi sitten todettu akne pahenee. Ensin käytin voidetta ja sisäisiä lääkkeitä akneen, jotka toimivat yhdessä hyvin. Mulla meni niistä kuitenkin iho todella kuivaksi ja vastustuskyky kokonaan, sairastelin tosi usein. Mulle tuli vastustuskyvyn menettämisen seurauksena pusutauti, joka vei mun voimat kokonaan keväällä reilun kuukauden ajaksi. Olin yhden koeviikon ja pari viikkoa jaksosta pois kokonaan, koska makasin sairaalassa kurkku turvonneena - pelkäsin koko ajan, että joudun hengityskoneeseen ja tiputukseen, koska ruoka ei mennyt millään alas. Laihduin pari kiloa, ja elin pari viikkoa pelkällä vedellä ja mehulla. Se oli tuskaa ja meni ohi, mutta kurssit kärsivät ja suoritin kahden jakson kokeet samaan aikaan: normaalisti viikon aikana 5 koetta, silloin niitä oli 9.

Koin myös kahden parhaimman ystäväni poismuuton, koska koulut sijaitsevat eri paikkakunnilla. Koin myös eron, joka otti todella koville. Riitelin isäni kanssa, ja pahimmillaan ei puhuttu keskenämme kahteen kuukauteen, vaikka asumme saman katon alla. Molempien veljieni kanssa on ollut käytösongelmia, ja aina ei ole tuntunut siltä, että tässä perheessä saa sitä tukea mitä kaipaa. En tiedä kärsinkö missään vaiheessa masennuksesta, mutta siltä se välillä tuntui. Tuntui, ettei riitä voimat tehdä mitään, ei edes yksinkertaisia asioita. Töissä käyminen lukion toisen vuoden ohella ei todellakaan ole helppoa, itse en olisi tähän edes harkinnut ryhtyväni, jos olisin tiennyt, minkälaisia paineita siitä seuraa. Vapaa-aikani ja vapaat viikonloppupäivät, joina ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ovat olleet todella harvassa ja jos joskus sellainen on eteen tullut, olen nauttinut siitä ja ottanut kaiken irti. Pitkään nukkuminen ei ole enää itsestäänselvyys viikonloppuisin. Aikuistuminen, lukiosta suoriutuminen ja työvuorojen suorittaminen vaatii sisua ja se vaatii uhrauksia. Onneksi olen kokenut kesästä lähtien paljon hyviä hetkiä - viikonloppuja osaa nykyään arvostaa aivan eri tavalla.

Kaiken tämän lisäksi kielet ja muut panostusta vaativat aineet eivät ole menneet odotusten mukaisesti. Päätin hakeutua lukihäiriötestiin, tuloksista en vielä tiedä. Tavallaan toivon positiivista tulosta, autokortin saaminen helpottuu ja ylppäreissä pääsen helpommalla. Tuntuu silti kamalalta, etten pysy muiden tahdissa ja vaikka kuinka luen sanakokeisiin, en saa edes puolia oikein. Ja jos haluat tästä naurunaihetta, sanon vielä sen, että lukihäiriö EI ole kehitysvammaisuus eikä se tee ihmisestä huonompaa tai "vammaista".

Kirjoitin paljon henkilökohtaisista asioista, mutta paljon jäi vielä kirjoittamatta. Tällä haluaisin sanoa, että jos sulla on joku unelma, toteuta se. Mulla oli lukioon mennessäni unelma: saada ylioppilaslakki päähän ja kasvaa ihmisenä henkisesti, kokea hienoja hetkiä joita tulen muistelemaan vielä pitkään, elää nuoren elämää niin kuin sitä kuuluu elää, tarttua hetkeen ja arvostaa jokaista hetkeä - myös niitä huonoja, rakastua ihmiseen, jonka jutut saavat minut nauramaan vielä kiikkutuolissakin. Unelmia täytyy olla, että jaksaa huomiseen. Vaikka ei menesty koulussa niin kuin haluaisi, tavoittele silti unelmaasi, mikä se ikinä onkaan. Unelmiesi avulla pärjäät vaikeina hetkinä, oli ne mitä tahansa. Omat arvosanani eivät ole tavoitteideni mukaisia, mutta tiedän, että unelmani toteutuu. Olen jo nyt kasvanut niin paljon sisältäpäin, että olen aivan eri ihminen kuin lukion ensimmäisenä päivänä. Se pelokas ihminen tuntuu vieraalta. Olen kokenut niitä ikimuistoisia hetkiä, jotka naurattavat vielä vuodenkin jälkeen. Olen elänyt niinkuin nuoren kuuluu, ja välillä katunut sitä. Mutta ilman näitä kaikkia en olisi tässä taistelemassa unelmistani. Olen ymmärtänyt että välillä pitää mennä kunnolla pieleen, jotta taas arvostaisi kaikkea ympärillä olevaa ja jotta jaksaisi taistella yhä kovemmin niiden asioiden edestä, joita koko sydämestään haluaa. Unelmia on minulla paljon, toivon että sinullakin. Pidä niistä kiinni ja usko itseesi, jonain päivänä huomaat toiveidesi toteutuneen.

I wish I could record my dreams and watch them later.

Pahoittelen kuvien epäyhteensopivuutta ja kauheeta taukoa! Nää kuvatki on jostai kivikaudelta, but no can do. Mun syyslomalla ei oikeen ollu mitään tavotetta, vaan ihan rentoilla ja nukkua pitkään. Tää tavote toteutus, mut käytiin myös kaverin kanssa helsingissä tsekkaamassa kauneus&terveys-messut, tuloksena miljoona näytepakkausta ja lehteä ja traumat junalla matkustamisesta.... Ehjinä päästiin kuitenki kotiin, ja lauantai meni tyttöjen kanssa keilaamassa ja käytiin karolla pelaamassa aliasta - sitä naurun määrää :D Mulla ei taida oikeestaan olla mitään sen kummempaa asiaa, vaikka taukoa onki ollu. Mä en tiiä mitä mä tänne enää kirjottelisin, tuntuu taas vaihteeks et on inspiraatio jossain syvällä.. Helpatkaa mut taas tiuhaan postailutahtiin kiinni!!

Don't trust too much. Don't love too much. Don't hope too much. Because that too much can hurt you so much.

IKEA 4,95e

Kameran ohjekirjaan tutustumista ja uusien jutskujen oppimista, paljonpaljon läksyjä ja ärsyyntymistä koko opettajien lomautukseen, ihan liikaa sanakokeita, ekat harkat pitkään aikaan, tajuton selkä ja reisikipu, jumppatunti, veljen kanssa hyvää aikaa ja vielä vähän läksyjä. Tää tyttö taitaa olla loman tarpeessa ja vaikka sekin menee kaiken maailman portfolioiden kanssa ni lomaa silti. Nyt vähän sapuskaa masuun ja täykkäreiden ja pitkien yöunien pariin!

Guys have no idea how long something they said can stay in a girls mind.

 New shoes 39,95e

Käväsin tänään lukion jälkeen äitin luona töissä ja se värjäs mun hiukset ku hänel ei ollu asiakkaita, näist tuli ihan sairaan kivat!! Tykkään näistä ihan hirmusesti, ja kun noissa kuvissa ei kuitenkaan kunnolla mitään näy, ni pidennykset lyheni muutamia senttejä ja laitettiin raitoja et tulis vaihteeks vähän luonnollisempi ja pikkasen tummempi sävy. Tehtiin myös tehohoito pidennyksille jotka oli menny vähän kurjaan kuntoon ja nyt on ihan silkkiset latvat. Kivat tuli, vai mitä? :)

BEFORE:

 AFTER:

Every day may not to be good, but there's something good in every day.

Joskus sitä miettii miten onni muodostuu ihan yksittäisistä arkipäiväisistä asioista. Keskiviikkona yksi onnentekijä oli kahvihetki Venlan kanssa, jolloin tuli juteltua onnellisuudesta ja kaikesta muusta - pakko myöntää, ettei pää ole tuntunut ikinä yhtä tyhjältä ja täydeltä kaikista ajatuksista kuin sen jälkeen. Eilen niitä onnenjuttuja olivat vähän rankempi jumppa mitä yleensä, värikkäät lehdet pihapolulla jotka hohtivat pimeässä ja äidin kanssa tehty kauppareissu. Tänään niitä oli rentoutus englannintunnilla ennen kielioppiasioita, pienet onnistumiset suullisessa paritehtävässä joka ei ole se mun vahvin ala ja se että sain juoda uudesta rakkausmukista vaniljateetä.

Usein nämä kaikki kuitenkin unohtuu elämästämme, sillä negatiiviset asiat yleensä vaivaavat päätämme niin, ettei tilaa jää ajatella kaikkea sitä hyvää, jota kuitenkin koko ajan pyörii ympärillämme. Kuka teistä esimerkiksi huomasi sen kauniin värisen lehden, joka tippui puusta suoraan jalkojenne juurelle kävellessänne kotiovelle? Tai sen pienen hymyn, jonka kaverinne kohdisti teille? Tai edes sen, kuinka hyvältä ilmainen kouluruoka maistui tänään? Niinpä.

Tuoko uusi, monta sataa euroa varastava puhelin tai uudet kalliit merkkikengät sulle onnen? Jos tuo, etsit sitä väärästä paikasta tai olet löytänyt vain hetkellisen onnen. Kestävä ja aito onni osaa piiloutua yksinkertaisiin asioihin, ja jos sitä metsästää väkisin vaikkapa tavaroiden avulla, löytää itsensä vain onnen pintaraapaisuuden maailmasta, jossa onni ei osaa asettua asumaan sisällesi.

Once in a lifetime someone breaks your heart. And if you still feel to hold that person with every broken piece, that amazing pain is called true love.

Kaksi viikkoa hiljasta ja siihen on omat syynsä, ihan turhaa alottaa tää postaus taas kerran samoilla sanoilla kuinka on ollut kiirettä koulun ja töiden ja kavereiden ja juhlimisen seassa. No mutta kuitenkin valitettava tosiasia on se, että mulla on oikeasti koko ajan ollut jotain menoa tai jos jostainsyystä onkin yhtäkkiä ilmestynyt täysin vapaa hetki, oon mielummin ottanut päikkärit tai avannut kirjan - kyllä, koulukirjan. Motivaatiota siihenkin on jostain hankittava, ja ehkä se on tullut sateisista arki-illoista - on vaan niin ihanaa vetää jumpin päälle, nauttia hetki tekemättömyydestä ja päntätä jo valmiiksi kaukana olevaa koeviikkoa varten tietäen että asioita ei ole pakko oppia vielä tällä viikolla.

Viikonloput on kuitenkin olleet kaukana koulusta: on ollu esimerkiksi Saijan pippalot jotka osottautu ennakkoluuloista huolimatta ihan hemmetin hyviksi ja oli mahtava porukka kasassa! Muut perjantait on menny ollikkalassa tai siellä sun täällä taas kerran ja ei sielläkään mikään hullumpi porukka oo ollu - alan joka viikko rakastamaan enemmän saloa perjantaisin ja varsinkin niitä ihmisiä kenen kanssa viikonloput vietän. Kurja sää ei oo vähään aikaan pilannu mun fiilistä, ja mulla on maailman ihanimmat kaverit♥

ja ainiin, kuvat on saijalta ja vuohensaaresta jonne raahattiin peppumme viime sunnuntaina syksyisten kuvien toivossa - tuloksetta..