Tämä hetki on loppuelämäsi ensimmäinen

Mä palailen taas tänne blogin puolelle kaiken kiireen keskeltä. Kiirettä on riittänyt koulun, autokoulun sekä synttärienvieton parissa, mutta nyt on hetki aikaa kertoa tännekin kuulumisia.

Mulle kuuluu itseasiassa todella hyvää. Vaikka ajotunnit saa mun sykkeen nousemaan ja mulla meinaa riittää unta vähän turhankin pitkään aamuisin, mä oon oikeastaan tosi tyytyväinen siihen, mitä mulla just nyt on.

Täytin maanantaina 18. Kun tuo päivä läheni, odototus jotenkin laimeni: mulle tuli yllättäen tarve pysyä vielä hetki seitsemäntoistavuotiaana, ikäisenä, jolloin on jo paljon kokenut mutta ei tarvitse vielä täysin kantaa vastuuta itsestään - olinhan silloin vielä alaikäinen. Vastuu ja täysi-ikäisyys on oikeastaan aika pelottavaa. Vaikka tiedän, ettei mulle tapahdu niin, niin siltikin asiat voisi olla niin, ettei mulla olisi täällä kotona enää kotia, vaan mun täytyisi pärjätä omillani. Vuosi sitten olin varma, etten halua asua perheen kanssa enää. Nyt osaan arvostaa sitä, että vaikka ikäni kertoo minun olevan aikuinen, ei mulla ole kiire perheen luota pois.

Vähän aikaa sitten en jaksanut nousta sängystä ylös aamuisin, enkä ollut varma, mitä kirjoitan ylppäreissä. Kaikki oli pelkkää sekamelskaa, autokoulun aloittamista, työvuoroja ihan väärään vuorokaudenaikaan, painetta siitä, että kaikki täytyy saada ajallaan valmiiksi ja päätettyä lukion suhteen, riitoja ja viikonlopunviettäminen ei eronnut arkipäivästä ollenkaan. Nyt tuntuu siltä, että tiedän, mitä aijon kirjoittaa ensi syksynä ja keväänä, ja tiedän, että jos päätän jo nyt pitäväni välivuoden lukion jälkeen, jaksan varmasti lukea niin paljon, että olen ansainnut vuoden tauon opiskeluista. Mulla on kivoja suunnitelmia melkeen joka viikolle tästä kesälomaan asti, jotka toivottavasti saa ajan kulumaan nopeammin kesään.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tää elämä vaan kantaa meitä eteenpäin. Niistä miljoonista ja miljoonista ja miljoonista mahdollisuuksista, joita täällä maailmassa oli silloin kun mut ja sut tehtiin, juuri MINÄ ja SINÄ selviydyttiin kaikkien joukosta tänne. Ei me elettäisi täällä, jos meillä ei olisi mitään annettavaa maailmalle. Maailma valitsi juuri meidät niiden kaikkien joukosta, joten miksei me annettaisi jotain takaisin maailmalle? Elämällä täysillä juuri nyt, tässä hetkessä, tässä sekunnissa, me toteutetaan meidän tehtävää täällä. Ei meidän kuulu miettiä tulevaa, sillä sitä ei ole. On vain nyt. Tämä hetki on rakentunut kaiken sen avulla, mitä me olemme joskus kokeneet. Jos olisin esimerkiksi jättänyt lähettämättä vuosia sitten yhden sähköpostin, joka muutti mun viime vuosia hurjasti, en välttämättä istuisi tässä. Kaikella on pakko olla joku tarkoitus, suuri tai pieni. Ja kaiken, ihan kaiken, on pakko vaikuttaa kaikkeen. Mutta jos sitä miettii liikaa, tekee helposti vääriä valintoja ja muuttaa sitä, mikä on tarkoitettu tapahtuvaksi.

Elämä kyllä kantaa, ei se pudota sitä, joka rakastaa sitä täysillä.

KÖTTBULLAR

Nyt on selätetty sekä kuume että vatsatauti ja koeviikko voi munkin osalta alkaa, huoh. Mutta nyt en rupee synkistelemää sen enempää, sillä mulla oli paras pääsiäinen ikinä! Lähettiin Ellenin ja hänen isän kanssa kohti Helsinkiä torstaipäivällä, josta seikkailtiin sisään laivaan ja pongattiin heti parit salkkarihahmot! Ilta jatkui ruokaillessa hyvää ruokaa, viiniä siemaillessa ja iltaa odottaessa. Valmistauduttiin meijän tilavassa hytissä ja sit oli jo vuorossa CHEEK sekä ylläriesiintyjänä Mikael Gabriel! Keikka oli ihan mieletön, niin tiivis ja hyvä tunnelma.

Pitkäperjantai jatkui aamupalan jälkeen Tukholmaan, jossa mä tein muutamat ostokset ja käytiin superhyvällä latella. Rakastuin Tukholman tunnelmaan, siihen et minkä kulman takana vaan voi olla joku kiva pikku putiikki ja ne kadut oli tosi siistit. Ei kuitenkaan jaksettu kierrellä koko aikaa, vaan mentiin laivaan päikkäreille ja sieltä taas syömään. Illalla oli esiintyjinä Stig ja Kuningasidea, joiden jälkeen tutustuttiin pariin uuteen ihmiseen, joista paljastu loppujenlopuks aivan mieletön porukka!! En oo varmaan kahteen vuoteen nauranu niin paljon, koko ilta oli ihan täydellinen ja onneks mulla on paras kaveri kenen kanssa kaikki tuntuu viel paremmalta ♥

en muistojen päälle kultakerrosta saa

Ellenin kanssa tortilloja ja koiran ulkoilutusta - rakkauskoru - aurinkoa - Vilma ja cafe maku sekä ihan liian hyvää vuohenjuustoleipää - muutama liian myöhään nukuttu arkiaamu - täydellinen ratsastustunti - matikankoe - pitkiä lenkkejä - pakkasta - huurretähtiä ikkunassa aamuisin - ystävällinen bussikuski - ylitöitä - kauniit auringonlaskut. Siinä lyhykäisyydessään viikonloppu ja alkuviikko, joka ei oo alkanu hassummin. Pääsiäiseksi on varattu risteily Tukholmaan kera Ellenin, Cheekin, Stigin ja Kuningasidean ja summer uppiin on tilattu liput. Myöskin mm-kisat alkaa olla lähellä, jonne sinnekin on liput hommattu! Jollei noi tee arjesta parempaa niin ei sitten mikään.

Luvassa uuden huoneen esittelyä kun saan tän siivottua, kuulemisiin!

And when those blue snowflakes start falling, that's when those memories start calling

Kello ei ollut edes yhdeksän vielä ja koko päivälle ei mitään suunnitelmia. Aurinko paistoi kaihdinten välistä, kun Juha Tapion Kelpaat kelle vaan soi hiljaa taustalla. Kaurapuuroa ja villasukat. Täydellinen aamu.

Keep calm and be a princess

Kaksi viikkoa sitten oli kauan odotettu prinsessapäivä, jonka eteen nähtiin hirveesti vaivaa ja rahaakin paloi yli budjetin. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista, päivä oli ikimuistoinen! Herätys soi huonosti nukutun yön jälkeen kello viisi, ja äidin kanssa lähdettiin sen työpaikalle meikkiin ja hiustenlaittoon. Pukua lyhennettiin edellisellä illalla, joten sitä päälle vetäessä tuli pieni paniikki jos se onkin liian pitkä tai lyhyt, mutta pituus oli onneksi juuri sopiva. Piipahdettiin lukiolla ja etsittiin bussi, jolla käytiin koulut läpi. Tanssit meni hyvin, vaikkei kenraaleissa siltä näyttänytkään.. :D
Iltatansseissa tapahtui myös yllätyksiä, kun minulle tuttu pari meni kihloihin. Se toi loppuiltaan taikaa entistä enemmän ja vaikka kaiken kiireen jälkeen väsytti ihan liikaa, jatkot sujui pirteissä merkeissä hyvässä porukassa tansseja muistellessa ja lomaa fiilistellessä. Kran turismo, häissä ja big booty bitches oli illan biisit, ja ai että mikä fiilis meillä oli. Aivan kuten Jonna sanoi yllätyspuheessaan tanssien jälkeen, lukioaika on elämän parasta aikaa ja niin se todella on. Mulla ei ois voinu olla kauniimmat kaverit ja meillä oli komeet partnerit, meijän oma tanssi oli koko lukioajan paras. Näitä päiviä vois olla vaikka kaks ♥