En oo tunteeton, kyl mul tunteet on, mut sun jälkeen kaikki ihan sama mulle on. Mä teen sen mitä mun tehtävä on, mä meen koska mun mentävä on

Otsikon biisi on soinu mun päässä joka ikinen päivä enkä mä vaan kyllästy. Mun elämässä ei oo tapahtunu yhtään mitään, kaikki tuntuu tasaselta ja kaikilla muilla tuntuu vaan olevan kaikenlaista mut ite junnaan paikallaan. Toi biisi pukee mun kaikki tunteet sanoiksi.
Kuukauden ajalta on tullu otettua noi vaivaset kuvat, oon käyny lenkeillä ja jumpassa ja harkoissa ja yrittäny syödä terveellisemmin. Oon myös laiskotellu liikaa ja siitä kertoo liian monta poissaolomerkintää.. Mut jos jotain positiivista ni sitä ainakin et ostin täydelliset kengät mun ja äitin turkureissulta! Oltiin siis sovittamassa mun wanhojentanssipukua ja koska se jäi vielä sinne paria muutosta odottamaan, kävästiin skanssissa ja kaiken tän keskellä äiti päätti piristää mua ja ostaa noi korkkarit mulle. Tarkotus ois tanssia noitten kanssa, saa nyt nähä miten harjottelu noitten kanssa sujuu, todennäkösesti löydän itteni lattialta jalka poikki. Toisiks alimman kuvan mekko tuli nelly-paketista postissa laivareissua ja mahdollisesti keskiviikon synttärikemuja varten, ja eipä mulla muuta oikeen ollutkaan. Mulla on idea ihan kadoksissa tän blogin ja koko viikonlopun kanssa, ehkä tää tästä selvii. Nyt läksyjen kimppuun vaihteeksi näin perjantain kunniaksi, fun.

We will rock you, we are the champions

Lauantaipäivä oli ehdottomasti tän syksyn paras. Oltiin siis kannustamassa Ellenin kanssa leijonat voittoon ruotsista maalein 3-1, ja mulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä fiilistä kun screenillä luki GOAL, yleisö räjähtää kaikki samaan aikaan, sinivalkoiset pelaajat halaavat toisiaan ja saa huutaa niin kovaa kuin lähtee, taustalla soi taivas lyö tulta. Meijän paikat oli toisella rivillä, joten se lisäs tunnelmaa kun näki oikeesti metrin päästä niiden taklauksien voiman. Jokatapauksessa fiilis ei mahtunu HK-areenan seinien sisäpuolelle, Salon keskustakin täytty pelin jälkeen sinivalkosista juhlijoista. Odotan tällä hetkellä enemmän ku mitään että tulis toukokuu ja pääsisin taas kannustamaan leijonat voittoon. Suomalaisuus on vaan jotain ihan parasta. Ja oon ylpee siitä.

Silence is sometimes beauty

Mun viikko lähti käyntiin sillä että herättiin äitin kanssa jo 6 aikaan ja katottiin yks täykkärijakso maitokahvin kera - pakko sanoa, et se oli ihana alku päivälle! Lukion opettajien lomautus antaa mulle vapauden vaan kävästä koulussa ja tulla sen jälkeen kotiin nauttimaan vapaapäivistä, ainaki melkein. Kävin kävelyllä nappaamassa harmaita kuvia ja avasin kyynelkanavat Dear John-leffan avulla, rakastun tohon leffaan joka kerta vaan enemmän... En vaa ymmärrä miks tol on tyhmä suomenkielinen nimi ku Dear John ois parempi.... Koko päivä ollu tällasta samallaista turhantöllöttelyä ja jumittamista. Nyt suuntaan ratsastustunnille, pääsee peppu näkemään muutakin ku vaan tän tuolinpäällisen.