Kyyneleet virtaavat poskia pitkin muodostaen syviä jokia tytön pehmeälle poskelle. Kauhtunut huppari ei lämmitä, se on kyllästynyt ja liian väsynyt pitämään tätä tyttörukkaa lämpimänä näinä iltoina, jolloin tyttö istuu tuntikausia rannalla tuijottaen horisonttiin, milloin oranssinpunertavaa auringonnousua, milloin taivaalla ikuisuudessa seikkailevia tähtiä tai sinertävänpunaisena laskevaa ilta-aurinkoa. Tytön ajantaju on kadonnut tuskaisten ajatusten sekaan. Tyttö ei tunne muuta kuin tuskaa, syyllisyyttä ja painavaa kipua rinnassaan. Hänen iloiset, onnelliset, mukavat tunteet ja muistot ovat väistyneet tuskaisten tunteiden tieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti